HELSINGIN BUSSILIIKENNE OY – Kuljettajien raportti työhyvinvoinnista ja yhtiön tilasta

 

 

Raporttia varten on haastateltu 48 kuljettajaa, jotka työskentelevät Helsingin Bussiliikenne Oy:ssä.

 

Kohta 1 – Koskelan varikon sulkeminen säästösyistä:

Koskelan varikon toiminta lopetettiin 03.01.2011 säästösyihin vedoten.

Koskela oli ainoa varikko, jossa voitiin puhua todellisesta yhteishengestä ja luottamuksesta. Varikolla sai aina apua ja ohjeistusta, sekä erittäin ystävällistä palautetta työnjohdolta / kuljettajilta. Voitaisiin puhua melkein perheyhteisöstä.

Varikon sulkeminen aiheutti kuitenkin sen, että kuljettajien piti vaihtaa erittäin hyvin toimivalta varikolta kahteen suurempaan varikkoon. Tämä päätös on aiheuttanut erittäin paljon mielipahaa perheyhteisön loppumisen takia, sekä tietysti myös seuraavien asioiden takia:

 

• Työnjohtoa ei enää saada kiinni

• Mitään ei voida enää varmaksi sopia kenenkään kanssa

• Joustavuutta ei ole samalla tavalla suuremmilla varikoilla

• Autojen huolto kärsii. Koskelan varikolla oli selvästi muita varikkoja vähemmän ajamattomia lähtöjä, yksi parhaimmista syistä oli luottamus, sekä se että kaikki halusivat pitää autot kunnossa. Noin 3 päivää autojen siirron jälkeen uusille varikoille, niissä oli jo lukuisia kolhuja. Tuntuisi, kuin monien vuosien panostus olisi valunut hukkaan.

 

Kaikki kuljettajat ymmärtävät, että säästösyistä voidaan jotakin tehdä. Mutta Koskelan varikon sulkemista pidetään silti erittäin typeränä tekona. Mikäli huhut pitävät paikkansa myös Varhan varikko ollaan sulkemassa. Näin ollen oli todella turhaa sulkea erittäin hyvin toimiva varikko, joka oli kaiken lisäksi loistavalla paikalla mm. siirtymäajoja ajatellen.

 

Kohta 2 – Henkilökuntakuljetuksen (HK) lopettaminen:

Henkilökuntakuljetus päätettiin lopettaa säästösyistä

Jo vuosia yhtiö on pitänyt huolen siitä, että henkilökunta pääsee töihin hyvin aikaisin aamulla tai pääsee myöhään illalla / yöllä kotiin työpäivän jälkeen. Kaikki ovat antaneet vain erittäin hyvää palautetta HK:sta. Lisäksi se oli todella monille kuljettajille erittäin tärkeä etu työssä. Sillä mikäli omaa autoa ei ole, niin muuten ei pääsisi aikaisiin aamuvuoroihin tai myöhäisiin ilta/yö vuoroihin.

Nyt yhtiö on sitten päättänyt, ettei henkilökunnan tarvitse tulla enää myöhäisiin tai aikaisiin vuoroihin, mikäli omaa autoa ei ole. Eräs työnantajan edustaja (esimies) kommentoi jopa omalla tavallaan tilannetta:

• Mikäli persaukisella työntekijällä ei ole varaa autoon, ei hänen tarvitse niitä vuoroja sit tehäkkään.

Nyt hyvin monet työntekijät joutuvat tilanteen pakosta tekemään pelkkää päivävuoroa. Tämä väkisinkin tuntuu ainakin palkassa. Muutamat kuljettajat ovat toki olleet ihan tyytyväisiäkin, ettei koko aikaa vuorokausi rytmi vaihdu. Mutta hekin toteavat silti, ettei se ole koskaan hyvä asia, kun ilta ja yölisät jäävät käytännössä kokonaan pois.

Yhtiö lupasi, että mikäli on riippuvainen julkisesta liikenteestä, niin ei tule myöhäisiä tai aikaisia vuoroja, vaan työvuorot järjestetään kello 06:30 – 22:30 väliselle ajalle. Silti olen kuullut kuljettajasta, joka joutuu miettimään välillä työvuoron jälkeen, että miten hän jälleen pääsisi kotiin, koska teki taas myöhäistä, eikä hänellä ole autoa.

 

Kohta 3 – Tiedonkulun puute:

Yhtiössä tieto ei kulje. Se yksinkertaisesti katoaa. Oli tilanne melkein mikä tahansa, niin aina löytyy paljon ihmisiä, jotak sanovat etteivät tiedä mistään mitään, eikä heitä ole jälleen kerran informoitu. Käytännösä pitäisi ilmoittaa jokainen asia jokaiselle työnjohtajalle, että joku edes muistaisi mistä ollaan keskusteltu.

Erittäin suurta harmia tulee myös yhtiön politiikasta, jossa yläkerta päättää asioita hitaasti tai nopeasti, mutta ei kerro mistään etukäteen kuljettajille. Vasta kun päätökset ollaan jo pistämässä käytäntöön, kuljettajille kerrotaan asiasta. Eli aivan liian myöhään. Kaikki kuljettajat pitäisivät tilanteesta, joissa heillekkin kerrottaisiin asioita ja mieluiten heidän mielipiteitäänkin kuultaisiin, nyt niin aina vain luvataan, mutta vain teoriatasolla.

 

Kohta 4 - Ruuhkavuorojen poistaminen:

Ruuhkavuorot poistettiin vuoden alusta. Aikaisemmin maksettiin kiinteää lisäpalkkaa ruuhkavuorojen ajamisesta. Ruuhkavuorohan tarkoitti sitä, että työ aloitettiin aikaisin aamulla, pidettiin useamman tunnin palkaton tauko päivällä ja jatkettiin taas työtä iltapäivästä iltaan. Ja tästä siis maksettiin erillinen lisä palkassa.

Nyt varsinaisia ruuhkavuoroja ei enää ole. Mutta koska ruuhkaa silti on, niin kuljettajat ajavat niitä edelleenkin. Nyt tosin muutettuna systeeminä: Enää ei ole varsinaista korvausta palkasta, sillä se leikattiin palkasta pois. Nyt ne pitkät päivätauot maksetaan normaalina palkkana. Ennen monet saivat ruuhkavuoroa, mikäli sitä halusivat, tai muuta ei ollut tarjota. Osa kuljettajista jopa pitivät siitä. Nyt ongelmaksi on tullut se, että suurin osa kuljettajista ajavat välillä ruuhkasarjaa. Kaikille se ei sovi. Seuraavissa syitä siihen:

 

• Työhönsidonnaisuus aika. Kuljettaja aloittaa aikaisin aamulla ja lopettaa myöhään illalla. Siihen kun lasketaan vielä kotimatkat ja siitä koituvat ajalliset menetykset, niin voidaan puhua, että kuljettajan työpäivä voi olla yhden kokonaisen viikonkin ajalta 12-16 tuntia / päivä. Kaikki eivät sellaista jaksa. Se ottaa voimille. Lisäksi pitäisi muistaa, että olemme myös ihmisiä, emme vain kuljettajia. Tämä tarkoittanee, että kuljettajilla on myös siviilielämää, joka kärsii erittäin pahasti tälläisestä järjestelmästä.

• Muutoksen piti olla yksinkertainen ja taloudellinen. Yksinkertaisuudesta ei tiedetä muuta, kuin tuskaa mitä se monille kuljettajille aiheuttaa. Taloudellisuudesta puhumattakaan. Nyt maksetaan normaalia palkkaa useille kuljettajille useista tunneista / päivä, jotka he kuluttavat varikolla turhaan istuen tai siirtyessään paikasta A paikkaan B josta varmaan vielä takaisin paikkaan A. Ja tämä kaikki on siis taloudellista ja yksinkertaista.

• Aluksi kuljettajille luvattiin, että he voivat vaikuttaa omiin työvuoroihinsa. Nyttemmin tiedämme tämän olleen pelkkää mielukuvitusta. Kukaan kuljettajista ei ole voinut vaikuttaa omiin työvuoroihinsa. Eli sen mikä oli luvattu ja jonka piti olla joustavaa, olikin totaalista valetta ja fiasko.

• Tietysti pitää muistaa myös, että 5 päivääkin putkeen tuollaisia 10-13 tunnin päiviä ihan oikeasti kuluttavat henkilökuntaa. Se on erittäin raskasta ja aiheuttaa siis ongelmia myös vapaa-ajan suhteen. Monet vanhemmat kuljettajat ovat todenneet, etteivät heidän voimavaransa riitä 24/7 työskentelyyn. He ovat aivan lopussa jo pelkästään surkean työvuorojärjestelmän takia.

 

Kohta 5 - Työvuorosuunnittelun muuttaminen:

Ennen yhtiössä mentiin järjestelmässä, jossa vanhemmat kuljettajat saivat valita työaikansa, sekä linjansa. Ja valintajärjestys meni sitten siis sen mukaan, että mitä pienempi numero, niin sitä paremmin niihin pystyi vaikuttamaan. Nyt vanhemmilta kuljettajilta vietiin se etu. Tietyssä mielessä tasa-arvon nimessä hyväkin asia, mutta näinkö yhtiö haluaa kiittää sille uskollisia, pitkään talossa olleita kuljettajia?

Ennen myös tiedettiin 3 viikoksi kerrallaan työvuorot ja tietyn laskukaavan mukaan voitiin laskea työpäiviä jopa vuodeksi eteenpäin. Nyt olen kuullut, että alkaa uusi työvuorosysteemi, jossa tämän voisi myös laskea. Mutta uudessa järjestelmässä ei silti näe kamalasti. Ja mikäli ajatellaan entistä järjestelmää, niin paremmin silti tiesi päivien pituuksia ja linjoja. Nyt ne on aika villisti sekaisin. Ja nythän näemme vuorot vain 2 viikoksi kerrallaan. Tästä ei pidä uudet, eivätkä varsinkaan vanhat kuljettajat.

Ennen myös joustettiin erittäin paljon niin lomissa, kuin työajoissakin. Kuljettajalla oli todella suuret mahdollisuudet voida vaikuttaa hänen työskentelyynsä. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole enää, kuin paperilla ja mielikuvituksessa. Käytännössä pienetkin pyynnöt katoavat ja unohtuvat.

 

Kuljettajat ihmettelevät lisäksi, että miten on mahdollista, että Helsingissä asuva kuljettaja joutuu lähtemään erittäin aikaisin aamulla Vantaalle, josta vuoro alkaa ja jonne se illemmalla loppuu. Miksei joku Vantaalainen kuljettaja voisi sitä tehdä, jotta hänen taas ei tarvitsisi tulla Helsinkiin asti ajamaan. Halukkaita ilmeisesti pitäisi kuitenkin löytyä. Siinä kuluu taas järjettömän suunnittelun takia kuljettan vapaa-aikaa suunnattomat määrät turhaan pelkkiin työmatkoihin.

 

Kohta 6 – Työnjohdon selkäänpuukottaminen, epäluotettavuus, epäpätevyys

Viime keväänä, kun tuli selväksi että pitää saada ihmisiä pihalle, alkoi ihmismetsästys.

Työnjohtajat alkoivat hakemalla hakea kuljettajista virheeitä, jotta pääsisivät antamaan heille varoituksia ja sitä kautta irtisanoa heidät. Sitä kesti noin 5 kuukautta. Jatkuvia puhallutuksia, neuvotteluita, viestejä, tarkkailua yms. Voisi sanoa, että hetkittäin se oli jo työpaikka kiusaamista ja ahdistelua, eli laitonta toimintaa.

Mikäli kuljettajia on liikaa, tulisi niitä yrittää sijoittaa muualle ihan rauhanomaisin keinoin, eikä savustaa niitä ulos keinoilla millä hyvänsä.

Työnjohto mokailee paljon. Sairaslomia kirjataan väärille ihmisille, sitten soitellaan perään ja huudetaan puhelimessa, että miksi kuljettaja ei ole töissä. Samalla voidaan vielä uhkailla, ettei tälläistä kauaa katsella. Samaa tapahtuu myös siksi, että työnjohto ei aina viitsi kirjata ylös poissaoloja. Sitten jälleen kuljettajalle huudetaa, miksei tämä ole asiasta ilmoittanut ajoissa ja reilusti. Paras tapaus on, että kuljettaja on kolmelle eri henkilölle ilmoittanut tapauksesta ja saa silti suuret huudot, ettei ole tehnyt ilmoitusta.

Koskaan yhtiön historian aikana ei ole ollut niin epäpäteviä työnjohtajia, kuin nyt. Mikäli kuljettaja soittaa varikolle ja ilmoittaa polttoaineen loppuneen ja auton sen takia sammuneen, työnjohto alkaa selaamaan papereita ja lukee niistä koska auto on tankattu. Sitten todetaa (kuten liian monesti muulloinkin), että auto on kunnossa, sillä voi ajaa. Sitten suljetaan luuri korvaan ja kuljettaja joutuu soitamaan suoraan huoltomiehille, mikäli hänellä heidän numeronsa on.

Saman tyylisiä tapauksia sattuu jatkuvalla syötöllä. Ja kuljettajan vikahan se on, mikäli auto ei kulje.

Eräässä tapauksessa kuljettaja ei saanut autoa käyntiin Malmin asemalla. Huoltomies saapuu paikalle ja huutaa suuren yleisön edessä, kuinka kuljettaja on epäpätevä ja ettei tämä osaa edes käynnistää autoa. Myöhemmin selvisi, ettei autoa saatu käyntiin sillä hetkellä edes korjaajien osalta. Mukavaa tällainen palaute kaikkien kuullen.

Eräässä tapauksessa kuljettaja soittaa työnjohtoon ja ilmoittaa äkillisestä sairaskohtauksesta, ettei hän voi jatkaa ajamista, sillä ajaminen ei olisi enää turvallista. Työnjohto käskee hänen jatkaa ja pyytää häntä soittamaan vaikka tunnin tai kahden päästä, mikäli sairaskohtaus ei mene ohi. Työnjohdossa on siis myös lääkäreitä, jotka puhelimen välityksellä osaa sanoa mikä on vakava kohtaus ja mikä ei. Ilmeisesti turvallista silti jatkaa ajamista, vaikkei kuljettaja enää edes näkisi eteensä.

Sama juttu toistuu jatkuvasti siis autovioissa. Kuljettaja ilmoittaa, että paineet katoavat. Tarkoittaa myös, ettei jarrut enää toimi. Työnjohto ilmoittaa, että voit hyvinkin jatkaa, kunhan ajat varovasti.

Työnjohto tuppaa myös kirjaamaan väärin tai jopa unohtamaan sovitut päivät, jolloin kuljettaja ei voi olla töissä. Tällaisia mm. juhlapäivät etukäteen sovittuina. Mahdolliset matkat / muut tapahtumat. Koulutuspäivät. Nämä kyseiset jo etukäteen sovitut poissaolot näkyvät poissaoloina lähinnä normaaleina työvuoroina, joita onkin sitten taas kiva lähteä tavallaan myöhässä perumaan ja selittämään tilannetta uudelleen. Tässä tilanteessa on taas hyvä mahdollisuus saada haukkuja päällensä, koska kuljettaja ei ole jälleen kerran voinut informoida asiasta ajoissa, vaikka hän jälleen kerran näin olisikin tehnyt, mahdollisesti jo useamman kerran.

Tässä siis vain muutama esimerkki. Ei hyvältä näytä. Mikäli tässä on yhtiön parhaat työnjohtajat, niin ei tarvitse kauaa hakea muutamaa syyllistä, miksi tilanne on se mikä se on.

 

Kohta 7 – Korkeampi työnjohto

Tässä tapauksessa saadaan enemmän kehuja, kuin haukkuja kuljettajilta. Mutta silti enemmistö sanoo samaa, päätöksiä ei kuulla ajoissa, eikä niihin voi vaikuttaa. Lisäksi työnjohto korkeammalla portaalla vaikuttaisi olevan turhan kaukana nykyään normaalista kuljettajasta. Tällä hetkellä suurin mahdollisuus tavoittaa työnjohtoa on se lähin työnjohto alemmalla portaallaa, mutta siihen kun on vaikeaa luottaa.

 

Kohta 8 – Elpymisajat / Vuorokausilepo

Mikäli työnjohdolta kysytään mikä on vuorokausilepo aika laissa ja sopimuksissa säädetty, niin voidaa saada jopa 3 eri vastausta. 9 tuntia, 10 tuntia ja 11 tuntia. On se kumma, ettei työnjohto tiedä sitä.

Nyt silti ihmetellään, että joillakin kuljettajilla on ollut vain 8-9 tuntia vuorokausilepoaika. Vaikka minunkin muistaakseni sen pitäisi olla 10 tai 11 tuntia. Mikäli tämä pitää paikkansa, niin työnantaja rikkoo lakia tai vähintäänkin sopimusta.

 

Kohta 9 – Kalusto ja sen kunto

Koskelassa aikoinaan kaikki viat pyrittiin ilmoittamaan ja korjaamaan nopeasti. Tämä toi luottamusta ja säästi lopulta myös rahassa. Kun hieman pienemmätkin viat korjattiin nopeasti, niin niisä tulleet kustannukset olivat suhteellisen pieniä.

Nyt voimme selvästi huomata, ettei Varhassa tai Ruhassa huolleta autoja samaan tyyliin. Autoissa on jatkuvia ongelmia ja vikoja. Helmat repsottaa ja autojen kyljissä ja keulassa / perässä on isojakin koloja / lommoja. En osaa sanoa, mikä on vikana ettei niitä korjata. Onko kyseessä kuljettajien vai korjaamohenkilökunnan vai työnjohdon välinpitämättömyys. Saattaa vikaa löytyä kaikista edellä mainituista.

Työhyvinvointiin vaikuttaa silti huomattavasti myös kaluston kunto. Mikäli työkaluunsa voi luottaa, menee se päivä hieman helpommin, kuin silloin kun joutuu jatkuvasti stressaamaan auton takia.

Lisäksi on uskomatonta, ettei näilläkään pakkasilla viitsitä laittaa lämmityslaitteita toimintakuntoon tai tiivistää ovia siten, ettei sentään suorastaan tuulisi sisällä. Kyllä se kylmyyskin näkyy sitten sairaspoissaoloina ja pelkästään sen takia, ettei ketään kiinnosta tai ei ole aikaa puuttua näinkin ”pieniin” yksityiskohtiin.

 

Kohta 10 – Ylityöt ja kortille ajaminen

Ennen pystyttiin ajamaan etukäteen kortille tai sinne voitiin jopa tehdä hieman miinusta, mikäli halusi pitää vaikka vapaapäivän. Nyt se mahdollisuus on otettu pois.

Nyt mikäli haluaa tehdä ylitöitä, niin ensin lasketaan kaikki tunnit täyteen ja sen jälkeen vasta aletaan maksamaan ylityökorvauksia, jotka tiettyyn pisteeseen asti maksetaan suhteellisen pieninä. Nyt jos ajatellaan, että ennen sai tunnin tunnista tai rahansa sen, niin nyt ylityöt eivät enää kannata. Koska joutuisi tavallaan tekemään melkein ilmaista työtä, josta tuleva korvaus on käytännössä mitätön. Silti yhtiön tilanne on jälleen ollut, että kuljettaja pulaa on. Mutta vaikeaa kai se miehiä on saada ajamaan, kun siitä ei enää saa siitä kuuluvaa kunnollista korvausta.

 

Kohta 11 – Kuljettajien turvallisuus huolestuttaa

Tällä hetkellä saa melkein joka päivä lukea lehdistä, että jälleen on käyty kuljettajan kimppuun.

Tämä on todella järkyttävä asia ja on saanut monet kuljettajat varuilleen ja pelkäämään.

On se kumma, ettei enää voi hoitaa tehtäväänsä pelkäämättä saavansa kuonoon.

Turvallisuuteen pitää satsata. Eikä vain suunnitella, että näin varmaankin teemme tulevaisuudessa. Tätä menoa tulevaisuudessa ei ole kuljettajia, joiden turvallisuutta lisätä työtehtävissä.

Lisäksi yhtiön tapa hoitaa tällaiset tapaukset ovat vähintäänkin arveluttavia. Kuljettaja tekee ilmoituksen pahoinpitelystä tai vastaavasta, mikä ei mennyt niin pitkälle, niin yhtiön edustajat eivät tee velvollisuuksiaan. Kukaan ei soita kuljettajalle ja kysy hänen vointiaan. Hänet jätetään täysin yksin. Hän saa pelätä ja masentua työssään. Vain, koska työnantajan edustajia ja tämän kautta työnantajaa ei kiinnosta taaskaan tavallisen kuljettajan ongelmat. Mikäli ihminen tarpeeksi kauan potee kohtauksesta aiheutunutta stressitilaa pystymättä käsittelemään sitä asianmukaisesti, aiheuttaa se liiankin useasti myöhemmin vakavia seuraamuksia. Se näkyy stressinä, hermostuneisuutena, väkivaltaisuutena, eristyneisyytenä, väsymyksenä etc. Tämä voi johtaa myös vuosia kestäviin pelko ja stressitiloihin ja pahimmillaan masennuksiin, todella pitkiin sairaslomiin, jopa itsetuhoisuuteen. Ja lähinnä vain siksi, ettei yhtiötä kiinnosta.

 

Kohta 12 – Loppupuheenvuoro

Tilanne on katastrofaalinen. Kuljettajat hakevat uusia työpaikkoja. Kuljettajat sairastavat. Kuljettajat myös saikuttavat pelkästään tilanteen takia protestiksi.

Helsingin Bussiliikenne Oy:ssä ei voida enää puhua työhyvinvoinnista.

Monet kuljettajat ovat jo hakeutuneet ammattiauttajien luokse masennuksen, työuupumisen, jatkuvat stressin ja paineen takia. Kuljettajat eivät voi hyvin. Miksi? Kuten jo todettu, yhtiötä ei kiinnosta kuljettaja tai se, että hän on ihminen. Yhtiötä kiinnostaa vain tulos. Mikäli tulos on hyvä, voidaan sanoa kuljettajille, että jatkakaa samaan malliin. Muussa tapauksessa viedään taas joitakin lisiä pois ja ajetaan kuljettajat entistä ahtaammalle, kuten viimeisen 6 kk ajan on tehty.

Raha vallitsee. Ns kusipäät pätee. Millään muulla ei ole enää merkitystä. Kuljettajathan sen rahan taloon tuo, kuten työnjohto aina välillä muistuttaa. Silti kuljettajilla ei ole enää ihmisoikeuksia tai mitään muutakaan. Pelkästään kärsimystä ja tuskaa, saamatta apua keneltäkään.

Liittoja ei kiinnosta, he kaipaavat vain rahaa. Heitä ei kuljettajien työssajaksaminen tai stressi paljoa paina. Se kun ei tuota, niin se on parempi laikaista maton alle. JYTY, AKT tai JHL eivät ole kukaan kommentoineet tätä tilannetta. Kaikille ilmoitettu monilla meileillä, sekä soittopyynnöillä. Mutta kukaan ei halua keskustella asiasta.

Hyvä lukija: Minä kirjoitan tätä myöhään keskiviikko iltana. Olen haastatellut noin 50 kuljettajaa viikon aikana. Tähän ei ole laskettu yli kaksin kertaista määrää kuljettajia, joiden kanssa olen jo aikaisemmin jutellut. Minä kuljettajana olen nähnyt ja kuullut kaikkien kuljettajien tuskan. Sain muutamilta jopa palautetta, että älä kirjoita raporttia, koska satutat vain itseäsi, sillä mikään ei koskaan muutu, eikä ketään kiinnosta, sinä vain saat kenkää.

Ehkä mikään ei muutukaan. Se voi olla hyvikin mahdollista. Ellei jopa todennäköistä. Yhteiskunnassa, jossa raha ratkaisee ei ole tilaa millekkään muulle, ei edes niille, jotka sen rahan pöytään tuovat.

Ehkä minä todella saan tästä itselleni ongelmia. Mutta ei hätää. Minua on jo kahdesti viimeisen kahden viikon aikana uhtattu irtisanomisella. Minun tarinani on ohi. Tavalla tai toisella. Mutta joidenkin olisi silti hyvä tajuta minun pointtini ja syyni tehdä tämä raportti:

Minun oikeuden tajuni ei tätä hyväksy. Tilanne on mahdoton. Jos kolme ilmoittaa viikon sisällä aloittaneensa masennuslääkityksen ja kaksi uhannut tappaa itsensä tai jonkun heille valittavan matkustajan, niin kyllä siinä alkaa minulla hälytyskellot soida. Voin tietysti olla väärässäkin. Ehkei kaikki olekaan niin vakavaa, tämäkin kun voidaan helposti unohtaa ja lakaista lattialta ja tieltä. Jos ei muuten, niin antamalla muutama pienen pieni myönnytys kuljettajille tai vähintäänkin tyhjääkin tyhjempi lupaus siiitä, että asioihin tulee muutos, ehkä jo viiden vuoden päästä.

Olen viikon aikana nukkunut harvinaisen vähän. Tunnen olevani voimaton. Jokainen haastattelukerta saa minut masentumaan ja voimaan pahoin. Välillä tunnen, kuinka verisuonet pullistuvat ja tekisi mieli vain räjähtää.

Ei ei ei. Tämähän on kunnan työpaikka. Tämä on Suomen valtiokin vielä. Hyvinvointivaltio. Ei meillä voida huonosti. Ei. Ei eilen. Ei tänään, eikä varsinkaan huomenna.

Minä todella toivon, että joku tekisi asialle jotakin. Matkustajat valittavat jatkuvasti lehdissä, kun kuljettajat ovat niin möreitä ja epäkohteliaita, onko se nyt sitten lopulta ihme?

Kun matkustajat huutavat, räkivät, pahonpitelevät, haukkuvat ja vinkuvat ajoajoista, joille kuljettaja ei voi yksinkertaisesti yhtään mitään. Samaan aikaan työnjohto huutaa ja yhtiö vie edut ja mahdollisuudet.

Tilanne ei voi jatkua näin. Mikä on yhtiön motiivi moiseen käyttytymiseen?

 

Rakas lukija. Ajattele kerrankin muitakin, kuin itseäsi. Ajattele niitä jotka raatavat työssään alistettuina päivästä toiseen, jotta mahdollisesti sinäkin pääset kouluun, työhön, harrastuksien pariin tai vaikka ystäviesi tai perheesi luokse.

Yritä kerrankin jaksaa ajatella, ettei kaikki kuljettajat ole niin sadistisia ja ikäviä. He vain eivät voi tilanteelleen mitään, koska kukaan ei heitä missään tue. He ovat yksin, hylättyinä, unohdettuina ja alistettuina.

Kello on nyt 0:42 torstaina. Olen nyt kirjoittanut tätä sekavin tuntemuksin jo 5 tuntia. Olen lopussa ja vain rakas puolisoni kuulee tuskani.

Olin kerran niin ylpeä firmasta. Olin kerran niin ylpeä kuljettaja. Olin kerran niin ylpeä tästä kaikesta. Nyt häpeän koko alaa, häpeän yhtiöitä, häpeän johtajia, häpeän päättäjiä, häpeän matkustajia, häpen itseäni. Tässä kiitokseni siitä, mitä olen tehnyt yhtiön ja matkustajien eteen. Tässä kiitos, että aina toivotan hyvää huomenta tai päivää. Tässä kiitos minun joustavuudestani ja ahkeruudestani. Tässä kiitos miljoonista hymyistäni. Entisistä hymyistä...

Luovutan tämän kaiken tekstin tänään kello 12:00 sovitusti Helsingin Bussiliikenne Oy:n toimitusjohtajalle. Työni raportin suhteen on siis melkein lopussa. Lopussa olen itsekkin.

 

KIITOS Tim